Mekaanikon koulutus tekee autoalan ammattilaisen

Mekaanikko on erikoistunut ammattilainen, joka korjaa ja huoltaa ajoneuvoja tai koneita. Ajoneuvoja huoltava mekaanikko voi olla erikoistunut vaikkapa lentokoneiden, junien, linja-autojen tai veneiden korjaukseen. Tässä kirjoituksessa keskitymme kuitenkin siihen, kuinka tullaan automekaanikoksi. Automekaanikon alaa ovat henkilöautot ja joskus myös moottoripyörät ja kevytmoottoripyörät. Tavallisesti mekaanikon koulutus on monivuotinen ammatillinen peruskoulutus, jota on saatavilla ympäri Suomen. Takavuosien täysin itseoppineet autonrassailusta huoltamolle siirtyneet korjaajat alkavat olla kadonnutta kansanperinnettä, koska niin rekrytoinneista vastaavien kuin asiakkaidenkin mielestä mekaanikolla tulisi olla myös mekaanikon koulutus. Jo työelämässä oleville mekaanikoille on olemassa tavallista perustutkintoa lyhyempiä koulutuksia, jotka mahdollistavat todistuksen hankkimisen omasta osaamisesta työn ohessa. Eri yritykset ja muut työnantajat saattavat yleistutkintojen lisäksi edellyttää erityistä perehtyneisyyttä juuri heidän kalustonsa huoltamiseen. Usein hyvin erikoistuneita mekaanikkoja tarvitsevat yritykset aloittavatkin uudet työsuhteet kattavalla perehdytysjaksolla.

Perustutkinto täysipäiväisesti opiskellen

Autoja korjaavan mekaanikon koulutus ammatillisena perustutkintona tarkoittaa yleensä autoalan perustutkinnon suorittamista niin, että opinnoissa on erikoistunut juuri ajoneuvojen huoltoon. Samasta perustutkinnosta voi valmistua nimittäin myös vaikka automyyjäksi ja autokorin korjaajaksi. Esimerkiksi Stadin ammattiopistossa Helsingissä henkilöautoihin keskittyneen mekaanikon koulutus saavutetaan erikoistumalla autoalan perustutkinnossa ajoneuvoasentajaksi. Autoalan perustutkintoja on tarjolla täysipäiväisesti opiskeltavina ympäri Suomen. Niiden laajuus on tavallisesti 180 osaamispistettä, eli tutkinnon suorittamiseen kuluu 3 lukuvuotta peruskoulun suorittaneelta opiskelijalta. Ajoneuvoasentajaksi opiskelevan perustutkinto muodostuu tyypillisesti kaikille oppilaitoksen opiskelijoille yhteisistä opinnoista, autoalan opiskelijoiden yhteisistä opinnoista, ajoneuvoasennuksen erikoistumisopinnoista ja usein myös vapaasti valittavissa olevista tutkintoa täydentävistä opinnoista. Ajoneuvoasennuksen erikoistumisopintoihin sisältyy aina laaja työssäoppimisjakso, joten tulevat mekaanikot viettävät jo ennen valmistumistaan paljon aikaa käytännön hommissa. Työharjoittelu onkin yleensä autoalan opiskelijoille mieluisa suoritusmuoto, sillä alalle valikoituu helposti ihmisiä jotka mieluummin tekevät käytännön työtä koulunpenkin kuluttamisen sijasta. Mutta mitä he sitten opiskelevat perustutkinnossa?

Käytännön työelämään tutustuminen ja yhteiset opinnot täydentävät ajoneuvoasentajan perustutkinnon, jonka perusrungon muodostavat laajat erikoistumisopinnot. Erikoistumisopintojen rakenne vaihtelee hieman oppilaitoksesta toiseen, mutta ne keskittyvät pitkälti samoihin ajoneuvoasennuksen osa-alueisiin. Esimerkiksi Stadin ammattiopistossa alakohtaiset kaikille pakolliset opinnot muodostuvat auton ja moottoripyörän huollosta (45op) ja auton erilaisten vikojen korjaamisesta (45op). Alakohtaisia valinnaisia opintoja Helsingissä voi suorittaa sähkövarusteiden mittauksessa ja korjauksessa, rengastöissä, kuorma-auton alusta- ja hallintalaitteiden korjauksessa, moottorin ja voimansiirron huollossa, hydrauliikka- ja pneumatiikkajärjestelmien korjauksessa, paineilmajarrujen testauksessa ja korjauksessa, maalauksen esikäsittelytöissä, auton turvavarustetöissä ja lisävarusteiden asennuksessa. Mekaanikon koulutus mahdollistaa siis hyvinkin tarkan erikoistumisen juuri siihen ajoneuvojen huollon osa-alueeseen, joka kiehtoo opiskelijaa eniten. Suurissa kaupungeissa voi valita autolleen hyvinkin syvän erikoisosaamisen mekaanikon.

Lyhyempiä koulutuksia työelämässä oleville ja erikoistuville

Mekaanikon koulutus vetää puoleensa ihmisiä, joita yhdistää rakkaus ajoneuvoihin ja kiinnostus tutustua niihin pintaa syvemmältä. Kerrotaan tarinoita sellaisista autoalalle päätyneistä, jotka ovat saaneet vanhan autonrähjän kunnostettavaksi tai hajotettavaksi osiin vanhempiensa pihalle jo vuosia ennen henkilöautokortin ajamista. Joskus peruskoulun jälkeinen tutkinto on jäänyt hankimatta tai kesken, kun palo työelämään on ollut niin suurta. Tarjolla onkin erilaisia perustutkintoa lyhyempiä koulutuksia työelämässä jo toimineille mekaanikoille, jotka vanhemmiten ovat alkaneet kaivata todistusta ammattitaidostaan. Esimerkiksi Oulun seudun ammattiopisto OSAO tarjoaa tällaisille asentajille työn ohessa suoritettavaa henkilöautomekaanikon ammattitutkintoa, jonka kesto on noin 1,5-2 vuotta. Myös erilaiset koulutuskeskukset ja yritykset tarjoavat lyhyempiä erikoistumis- tai täydennyskoulutuksia ajoneuvoja asentaville. Tämä onkin tarpeen, sillä tekniikan kehittyessä autot muuttuvat jatkuvasti, ja autoja työkseen korjaavan on tärkeä pysyä jyvällä ajoneuvojen ominaisuuksista ja trendeistä. Automekaanikko on siis paljon muutakin kuin ylikasvanut mopopoika- tai tyttö. Hän on pesunkestävä ammattilainen, joka vahvan pohjakoulutuksen lisäksi päivittää tietojaan jatkuvasti ja soveltaa niitä käytäntöön.